Teoreettisesti tämä kai menisi niin, että tämä vähentäisi työvoiman tarjontaa, minkä kai teoreettisesti pitäisi nostaa työn hintaa. Jos työn hinta nousee, nousee tietysti hyödykkeiden tuotantokustannukset ja sitä kautta elinkustannukset. Elinkustannusten noustessa perustulon reaaliarvo heikkenee ja sen lisäksi on pakko hankkia muuta tuloa, ja ajatus työstä kieltäytymisen mahdollistamisesta haihtuu. Jos perustuloa puolestaan korotetaan, vaikuttaa se jälleen kustannuksiin mainitulla tavalla. Onko siis edes mahdollista luoda perustuloa, joka mahdollistaa työstä kieltäytymisen? En tiedä. Olisi mukava kuulla punnittuja ehdotuksia. Näin suuri perustulo voisi nostaa erityisesti sellaisen ikävän matalapalkkaisen työn hintaa, jota nykyään tehdään vastentahtoisesti ainoastaan hengen pitimiksi. Tämä tietysti olisikin oikein.

Tai sitten se voi mennä näin. Perustulo mahdollistaa jonkinlaisen peruselintason, jonka jälkeen hän saa jokaisesta ansaitusta eurosta jotain käteensä. Todellisen lisäansion hankkimiseen tarvittaisiin merkittävästi pienemmät ansiotulot kuin nykyisin. Sanotaan, että tämä loisi ja pitäisi yllä matalapalkkaisia työmarkkinoita. Onko sillä sitten merkitystä, jos ihmisen käteen jäävä tulo kuitenkin nousee? En osaa sanoa. Ehkä vähemmän, jos ihmisen arvon mitta olisi joku muu kuin palkkatyö.

Perustulosta voidaan tehdä siis kaksi erilaista päätelmää. Se joko nostaa tai laskee työn hintaa. Se, kumpaa se todennäköisesti tekee, riippuu pitkälti perustulon tasosta. Se voi myös riippua myös siitä, millaiseen elintasoon ihminen on tyytyväinen. Perustulo ei ratkaise sitä ongelmaa, että haluamme koko ajan enemmän kuin voimme saada.

Tutkimuksen mukaan opiskelijamiehistä 37% on painoindeksinsä mukaan ylipainoisia. Kuitenkin vain 30% opiskelijamiehistä arvioi itsensä ylipainoiseksi.

Opiskelijanaisista puolestaan 37% arvioi itsensä ylipainoisiksi, kun heistä painoindeksin mukaan ylipainoisia on vain 20%. Toisin sanoen miehet kuvittelevat, että ylipaino on heille pienempi ongelma kuin onkaan ja naiset kuvittelevat, että ylipaino on heille suurempi ongelma kuin onkaan. Ja tämä koskee myös kaikista koulutetuinta osaa väestötä.

Vaarallista on se, että tällaiset mielikuvat johtavat molemmilla sukupuolilla yksilön kannalta epäedulliseen terveyskäyttäytymiseen: naisilla tarpeettomaan ja joskus kontrolloimattomaan laihduttamiseen, jopa syömishäiriöihin ja miehillä puolestaan välinpitämättömyyteen omasta ruokavaliosta, liikunnan harrastamisesta ja muusta terveyttä edistävästä käyttäytymisestä.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että samat yhteiskunnalliset ilmiöt kohtelevat sekä miehiä että naisia epätasa-arvoisesti, joskin eri tavoin. Mieheyttä ja naiseutta koskevat odotukset johtavat yksilön ja lopulta yhteiskunnan kannalta epäsuotuisaan lopputulokseen, kun ihmiset yrittävät henkensä uhalla niihin sopeutua.

Näille naisille pitäisi kertoa, että he kelpaavat sellaisenaan. Näille miehille pitäisi kertoa, että heidän miehinen identiteettinsä ei ole vaarassa, vaikka makkaran syönti jätettäisiinkin vähän vähemmälle.

Reilu peli työharjoitteluun

Opintoihin kuuluville työharjoitteluille on saatava selvät säännöt.
Harjoittelutehtävien pitää olla mielekkäitä ja akateemiseen työhön
valmistavia ja niistä on saatava kohtuullinen korvaus. Harjoittelija
ei ole ilmainen kopiokone.

Pakkotyöstä tukevaan työhön

Opiskelijan työnteko parhaimmillaan tukee ammattitaitoa ja täydentää
opiskeluaikaista toimeentuloa. Opiskelijan sosiaaliturva ei saa
pakottaa mihin työhön hyvänsä, mutta sen pitää mahdollistaa osaamista
tukeva työnteko.

Arvon mekin ansaitsemme

Opiskelijat korvaavat työvoimapulaa töissä, jotka eivät kelpaa muille
palkkatason ja epäsäännöllisyyden vuoksi. Kunnolliset työsuhteen ehdot
sekä tieto työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista kuuluvat myös
opiskelijalle.

Omassa koulutus- ja sivistyspolitiiikassani on kaksi vaihetta:
1) kaikilla on oikeus koulutukseen sosiaoekonomisesta taustasta riippumatta
2) kaikilla on oikeus sivistykseen koulutustaustasta riippumatta.

Toisin sanon on, ja pitää olla, sivistystä, tietoa ja ymmärrystä, joka on riippumatonta muodollisesta koulutuksesta, oppilaitoksista ja suoritetuista tutkinnoista. Varsinkin me akateemiset kuvitelemme liian usein, että sivistys, tieto ja ymmärrys asuvat tutkinnoissa ja oppilaitoksissa, erityisesti niissä tutkinnoissa ja oppilaitoksissa, joita itse olemme suorittaneet ja käyneet. Näin ei ole.

Mainitunkaltainen oikeus koulutukseen ja sivistykseen on yksi tärkeimpiä yhteiskuntaa demokratisoivia tekijöitä. Kun ihmisillä on valmiudet ja mahdollisuudet itse selvittää asioita, pystyvät he arvioimaan nykymenoa, kyseenalaistamaan sen ja esittämään uusia ratkaisuja. Koulutuksen tärkeimpiä tehtäviä on ylläpitää valmiutta muutokseen.

Jotta tämä mahdollisuus on olemassa kaikilla muodollisesta koulutustasosta riippumatta, tarvitaan kuntia. Kirjastot sekä vapaa sivistystyö toteuttavat tätä varsin kohtuullisilla kustannuksilla. Niistä on pidettävä huoli silloinkin, kun poliittiset kiistat käydään suurempien rahojen käyttäjistä.

Automarketit eivät synny itsestään. Ne ovat poliittisen päätöksenteon tuloksia. Useammin kuin pari kertaa olen kuullut poliittisten päättäjien ja virkamiesten perustelevan automarkettien sallimista päivittäistavarakaupan kilpailun lisäämisellä ja sitä kautta kuluttajan edulla.

Tosiasiassa automarketit sallivalla kaavoituksella annetaan kilpailuetu yhdelle kaupan muodolle ja siten itse asiassa jopa rajataan kilpailua. Suuret päivittäistavarakaupan yksiköt kun pystyvät soveltuvan kaavoituksen ansiosta saamaan sellaista keskittämishyötyä, mitä kantakaupungin kivijalkakaupoilla ei ole ja säästämään erityisesti jakelu- ja kuljetuskustannuksissa. Tämä on mahdollista tietysti siksi, että kaupan keskittäminen ulkoistaa nämä kustannukset kuluttajalle. Eikä ainoastaan kustannuksia, vaan myös kuljettamisen vaivan. Olen ihmetellyt, miksi ihmiset suostuvat maksamaan nämä kustannukset ja näkemään tämän vaivan kauppiaan puolesta.

Blogi: “Hirvittävää tuhlausta”
Blogi: “Kaupunkisuunnittelua Amerikan malliin”
Blogi: Autokaupungin ulkoistetut kustannukset

Ilmasto- ja energiapolitiikka

Blogi: “Yleisessä saunassa tuulivoimamiehen kanssa
Blogi: “Kioto maksaa 1600 työpaikkaa”
Blogi: “40 prosentin puolue”
Mielipidekirjoitus: “Mitä kävi risupaketille”

Luonnonsuojelu

Blogi: “Hyödy puhtaasta vedestä”